tiistai 9. kesäkuuta 2015

V. Arti / Mereen pudonnut tähti


 V. Arti (1885-1963) oli mielenkiintoinen kaveri. Hän oli nähtävästi ensimmäinen suomalainen skifin kirjoittaja, jos Kalevalaa ei lasketa mukaan.  (korjatkaa kommentteihin jos olen väärässä). Arti sanoitti musiikkia, sävelsi, oli journalisti, kääntäjä ja keksijä.

Hänen teoksensa "Mereen pudonnut tähti" on ilmestynyt W.S.O.Y:n koulukirjasto-sarjassa numerona 58 vuonna 1929.

Kirjan on kuvittanut A. Tawitz. Kuvitus on mustavalkoinen, oletettavasti mustepiirroksia.

Kirja edustaa mielstäni jollakin tasolla fiktiivistä faktaa, vaikka se onkin kerrottu narratiivisessa muodossa.

Syvemmällä tasolla kirja käsittelee yhteiskuntajärjestyksiä, uskonnon merkitystä ja merkillisyyttä, sekä tapaamme käsitellä elämänmuotoja, joita emme ymmärrä.
Parasta teoksessa on mielestäni keskustelut, joita seikkailija käy ajatustenlukijan kanssa.

Juoni (kerron koko juonen, koska kirjaa voi olla vaikea saada käsiinsä):
Kirjan minä-kertojana toimii sanomalehtimies. Hän kertoo planeetan katoamisesta vuonna 1901. Tämä herätti tähtitieteilijöissä sekä etsintäyrityksiä että erilaisia selityksiä.

Kertoja tapaa japanilaisen liikemiehen, joka paljastaa nähneensä mereen pudonneen tähden ja joutuneensa sen nostattaman aallon takia haveriin. Hän oli huuhtoutunut kuunarilta mereen ja rantautunut pudonneen tähden pinnalle. Tähti oli vahvasti magneettinen.

Liikemies kertoo planeetalla tapaamistaan oudoista kasveista ja olennoista. Hän löytää maanalaisen kaupungin, jota jää tutkimaan. Planeetalla käytetään työväkenä tyhminä pidettyjä maahisia. Osa maahisista pystyi keskustelemaan ajatuksen tasolla, heitä kutsutaan ajatustenlukijoiksi.

Muutaman päivän oleskelun jälkeen planeettakuningas lähettää olentoja hakemaan seikkailijan luokseen. Kuningas yrittää selvittää seikkailijan planeetan oloja. Hän pitää seikkailijaa sokeana, koska hän ei voi nähdä "toisilla silmillään". Kuningas yrittää selvittää, onko seikkailija uhka hänen valtakunnalleen.

Kuunarin miehistön muutama pelastunut jäsen saapuu kaupunkiin kapteenin koiran kanssa. Koira hyökkää maahisten kimppuun ja se vangitaan. Planeetan oliot pitävät koiraa seikkailijoiden johtajana. Ilmenee, että koira pystyy keskustelemaan ajatusten avulla ajatustenlukijan kanssa. Se valittaa kohtelustaan kuunarilla, ja saa planeetan asukkaat vielä epäluuloisemmiksi seikkailijoita kohtaan. Miehistö hajotetaan vangittuina ympäri kaupunkia, ja koiraa vartiodaan kuninkaan linnassa.

Seikkailija keskustelee pitkät tovit kanssaan asuvan ajatustenlukija-maahisen kanssa oman planeettansa ja mereen pudonneen tähtiplaneetan oloista. Seikkailija tutustuu planeetan Jumalain temppeliin.

Seikkailija on huomannut, että ulkona ollessaan saari on näyttänyt vajoamisen merkkejä. Hän ilmoittaa asiasta ajatustenlukijalle, joka yrittää vakuuttaa kuninkaan lähestyvästä vaarasta. Kunigas lähettää ensin tiedustelijoita, ja heidän palattuaan lähtee itse mukaan tutkimusmatkalle. Kun vesi alkaa kohota, seikkailijat yrittävät keksiä tavan pelastautua. Lopulta he rakentavat lautan. Veden jo tuhottua koko maanalaisen kaupungin he pelastautuvat lautan avulla merelle.

Muutaman päivän kuluttuavat seikkailijat huomaavat, että liskomaahisia on seurannut lauttaa. Maahiset piirittävät lautan. Yksi seikkailijoista joutuu veden varaan ja haihyökkäyksen kohteeksi. Haiden tapellessa saaliista ja maahisten polskiessa lautan reinoilla ne muodostavat nousevan aallokon. Seuraavan yön aikana maahiset ja haikalat joutuvat meressä keskenään tappeluun. Osa maahisista onnistuu pääsemään lautalle, ja lautta alkaa vajota. Vesi pyyhkii maahiset mereen, ja taas maahiset tastelevat haiden kanssa ja kiipeävät lautalle.

Eräs maahisista osoittautuu ajatusten lukijaksi, ja hänet päästetään lautalla olevan kojun katolle turvaan. Ko. maahinen taistelee muista maahisia vastaan, jotta kukaan muu ei pääse kopin katolle.
Lopulta jäljelle jäävät vain osa seikkailijoista ja ajatustenlukija-maahinen, sekä lautan kopissa majailevat muutama riutuva maahinen.

Ajatustenlukija kertoo, mitä planeetan maanalaisessa kaupungissa on tapahtunut, kun vesi on alkanut nousta. Seuraavan yönä nousee myrsky, joka huuhtoo kopissa olevat maahiset mereen. Myrskyä kestää kaksi päivää. Kertoja-seikkailija on jo lähes tajuton.

Lautalla olijat pelastetaan hollantilaiseen laivaan. Käy ilmi, että laivan miehistö on työntänyt ajatustenlukija-maahisen mereen.

Seikkailija palaa Tokioon kaksi kuukautta myöhemmin ja kirjoittaa tarinansa Tokiolaisessa lehdessä.

Lopuksi sanomalehtimieskertoo tutkineensa ko. ajankohdan lehtiä. Hän on löytänyt sähkösanoman, joka kertoo suuresta tuhoja tehneestä hyökyaallosta Tasmanian ja kaakkois-Australian rannikoilla. Kolme viikkoa myöhemmin nemroissa oli uutinen planeetan katoamisesta.
____

Kirjassa on 127 sivua.

Teosta ei voi löytää kirjakaupoista, luultavasti ainoastaan kirjastoista ja divareista. Tietysti on positiivista, jos jaksaa pommittaa kustantamoa kyselemällä teosta e-kirjana. Ehkä tämä kulttuuriarre voitaisiin vielä saada uudelleen saataville, jos riittävän moni sitä kyselisi.

Kertokaapa kommentteihin, jos olette saaneet kirjaa käsiinne, ja jos, niin mistä.

4 kommenttia:

  1. Kehotan tutustumaan Alkesis Kiven tuotantoon, sieltä löytyy scifiä kyllä
    Olviretki Schleusingenissa on aika erikoinen..
    Samoin seitsemän veljeksen kohtaus jossa yksi viedään kuuhun saapasnahkatorniin

    VastaaPoista
  2. Ja olihan Kalevala tietysti ensimmäinen skifiteos Suomessa, jos ihan tarkkoja ollaan.

    VastaaPoista
  3. Ja olihan Kalevala tietysti ensimmäinen skifiteos Suomessa, jos ihan tarkkoja ollaan.

    VastaaPoista
  4. Luin juuri V. Artin tämän sinun lukemasi kirjan pohjalta laajenteleman, vuonna 1945 julkaistun romaanin "Etelämeren salaisuus". Kirjoitin siitä blogissani ja linkitin tämän sinun tekstisi siihen.

    Vein kuopiolaiseen kirja-antikvariaattiin kaksi pahvilaatikollista kirjoja ja ostin tilalle kaksi kirjaa kahdeksalla eurolla. Yksi hankkimistani kirjoista oli "Etelämeren salaisuus". Toinen ei ole scifiä.

    Vuonna 1986 julkaistun teoksen nimeltä "Jäinen vaeltaja" lopusta löytyy tietoa suomalaisen scifin historiasta. Siinä on mukana myös varhaisin suomalainen scifi-teksti, Viktor Petterssonin ruotsin kielellä kirjoittama, vuonna 1886 julkaistu "Efter trettio år" suomennettuna. Kirjassa on myös ensimmäinen suomenkielinen scifi-novelli, Arvid Lydeckenin "Tähtien tarhoissa" vuodelta 1912.

    VastaaPoista